KKO:2003:42
- Asiasanat
- Liikennerikos, Tahallisuus
- Tapausvuosi
- 2003
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2001/840
- Taltio
- 911
- Esittelypäivä
A oli hankkinut 14-vuotiaan poikansa käytettäväksi mopon, jonka kuljettamista tämä sai harjoitella pihapiirissä, muttei lähteä sillä yleiselle tielle. Poika oli kiellosta huolimatta kaksi kertaa kuljettanut mopoa yleisellä tiellä. Kun A ei ollut tämänkään jälkeen ryhtynyt varotoimiin valvonnan tehostamiseksi ja mopon kiellonvastaisen käytön uusiutumisen estämiseksi, hänen katsottiin tahallaan luovuttaneen mopon alaikäisen kuljetettavaksi. (Ään.)
TLL 65 § 1 momTLL 103 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Seinäjoen käräjäoikeudessa
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta siitä, että A oli 3.6.2000 Ilmajoella luovuttanut omistamansa mopon alle 15-vuotiaan ja samalla ajo-oikeudettoman poikansa B:n kuljetettavaksi yleisellä tiellä.
A:n vastaus
A kiisti syytteen ja vaati sen hylkäämistä. A ei ollut luovuttanut mopoa pojalleen yleisellä tiellä kuljetettavaksi. B oli ottanut varastossa olleen mopon A:n ollessa poissa kotoa ja ajanut mopolla yleisellä tiellä.
A oli ostanut mopon keväällä 2000. Tarkoituksena oli ollut, että B voi pihapiirissä harjoitella mopolla ajamista. A oli kieltänyt poikaansa menemästä mopolla yleiselle tielle. A:n tietoon oli tullut, että B oli kaksi kertaa ajanut yleisellä tiellä.
A katsoi, että termi "luovuttaa" edellyttää aktiivista toimintaa, jotta tunnusmerkistö täyttyisi.
Käräjäoikeuden tuomio 24.1.2001
Syyksilukemisen perusteet
Asiassa oli riidatonta, että tekohetkellä alle 15-vuotias ja ajo-oikeudeton B oli kuljettanut yleisellä tiellä A:n omistamaa mopoa. A oli luvannut B:lle, että tämä voi harjoitella mopolla ajamista heidän omakotitalonsa pihapiirissä. A oli kieltänyt B:tä menemästä mopolla yleiselle tielle. B oli kuitenkin muutamia kertoja ajanut mopolla yleisellä tiellä ja A oli tullut tietoiseksi siitä.
A oli säilyttänyt mopoa varastossa lukitsemattomana. Tekopäivän illalla A oli lähtenyt kotoa ja B oli jäänyt yksin kotiin. B oli isänsä poissa ollessa ottanut mopon varastosta ja ajanut sillä yleisellä tiellä.
Liikennerikkomus on säädetty rangaistavaksi tieliikennelain 103 §:ssä. Säännöksessä ei ole lausuttu mitään rangaistavuuden edellytyksenä olevasta syyksiluettavuuden asteesta. Oikeuskirjallisuudessa esitettyjen käsitysten mukaan liikennerikkomus on tuottamuksellisenakin rangaistava, vaikka lainkohdassa ei huolimattomuudesta puhutakaan.
Oikeuskirjallisuudessa on kiinnitetty huomiota liikennerikkomuksena rangaistavaan ajoneuvon luovuttamiseen sekä alaikäiselle että muulle ajo-oikeudettomalle. On katsottu, että vanhempi syyllistyy rangaistavaan luovuttamiseen, jos alaikäisen kuljettajaksi pääseminen johtuu vanhemman tahallisesta menettelystä. Vaikka vanhempi säilyttäisikin ajoneuvoa ja sen virta-avaimia huolimattomasti alaikäisten saatavilla, vanhempi ei syyllistyisi mihinkään rikokseen. Termin "luovuttaa" on katsottu viittaavan selvästi tahalliseen toimintaan. Toisaalta on todettu, että ajoneuvon luovuttaminen ajo-oikeudettomalle rangaistaan liikennerikkomuksena, jonka on katsottu olevan rangaistava myös tuottamuksellisena. Luovuttamisesta ei kuitenkaan ole kyse silloin, kun kuljettaja ottaa ajoneuvon käyttöönsä omistajan tai haltijan tietämättä.
A oli luovuttanut omistamansa mopon poikansa kuljetettavaksi. Hän oli tiennyt pojaltaan puuttuvan ajokortin ja tämän merkityksen, minkä vuoksi hän oli antaessaan pojalleen luvan ajaa mopolla pihapiirissä kieltänyt tätä menemästä yleiselle tielle.
Mopon omistajana ja poikansa huoltajana A:lla oli ollut vastuu mopon oikeasta ja säännösten mukaisesta käyttämisestä. A:n velvollisuutena oli ollut valvoa, että ajo-oikeudeton B ei ajanut yleisellä tiellä. Kun se, että B oli vastoin A:n kieltoa ajanut yleisellä tiellä, oli tullut A:n tietoon, A:n olisi tullut käytettävissään olevin keinoin varmistaa, että ajo yleisellä tiellä ei toistuisi. A:n oli tullut ottaa lukuun se, että mopon ollessa vapaasti B:n käyttöön otettavissa A:n poissa ollessa, tämä varsin todennäköisesti ottaisi mopon käyttöönsä ja ajaisi sillä yleisellä tiellä tietäessään olevansa ilman valvontaa.
Kun A:n yleisellä tiellä ajamista koskevat kiellot eivät olleet riittäneet pidäkkeeksi B:lle ja kun A siitä tietoisena ja siitä huolimatta oli edelleen säilyttänyt mopoa niin, että se oli ollut hänen poissaollessaankin B:n vapaasti käyttöön otettavissa, hänen menettelynsä mopon omistajana ja sen käytöstä vastaavana oli ollut huolimatonta. A:n huolimaton menettely oli mahdollistanut sen, että B oli toistuvasti kuljettanut mopoa yleisellä tiellä.
A:n menettely oli ollut sen laatuista, että se oli huolimattomana rangaistavaa. A oli luovuttanut mopon ajo-oikeudettoman B:n kuljetettavaksi lyömällä laimin häneltä mopon omistajana sekä huoltajana vaadittavan mopon säilyttämistä koskevan huolellisuusvelvollisuuden.
Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n tieliikennelain 65 §:n 1 momentin ja 103 §:n nojalla liikennerikkomuksesta 8:aan 276 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2208 markkaa.
Asian on ratkaissut käräjäviskaali Lahja Kyllönen-Kaitaniemi.
Vaasan hovioikeuden tuomio 15.8.2001
Hovioikeus, jossa sekä A että virallinen syyttäjä hakivat muutosta totesi, että A:n käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksesta ilmeni, että mopo oli hankittu nimenomaan A:n alaikäisen pojan käytettäväksi. A oli tosin kieltänyt poikaansa käyttämästä mopoa yleisellä tiellä, mutta toisaalta hän oli tiennyt, että tämä oli ajanut sillä ainakin kaksi kertaa yleisellä tiellä. Säilyttämällä mopoa tästä huolimatta edelleen varastossa lukitsemattomana ja vapaasti poikansa käytettävissä A:n oli katsottava mieltäneen, että hänen poikansa varsin todennäköisesti ajoi sillä yleisellä tiellä. A:n menettely oli siten ollut tahallista.
Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Lasse Silvennoinen ja Jorma Latvala. Esittelijä Eerika Akonniemi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että syyte hylätään.
Virallinen syyttäjä vastasi A:n valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A:lle on vaadittu rangaistusta siitä, että hän olisi 3.6.2000 luovuttanut omistamansa mopon 14-vuotiaan ajo-oikeudettoman poikansa B:n kuljetettavaksi yleisellä tiellä.
Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että A on hankkinut mopon ja luovuttanut sen samassa taloudessa asuvan poikansa käytettäväksi. Tarkoituksena on ollut, että poika harjoittelisi mopon kuljettamista isänsä omakotitalon pihapiirissä. A on kieltänyt poikaansa menemästä mopolla yleiselle tielle. Tästä huolimatta poika on ainakin kaksi kertaa kuljettanut mopoa yleisellä tiellä. Vaikka A on saanut tietää pojan rikkoneen hänen kieltoaan, hän on edelleen säilyttänyt mopoa omakotitalon varastossa lukitsemattomana. Syytteessä tarkoitettuna ajankohtana poika on ollut yksin valvonnatta kotona ja lähtenyt tällöin jälleen kuljettamaan mopoa yleisellä tiellä.
Yleisen elämänkokemuksen mukaan mopon hankkiminen alaikäisen pojan harjoittelukäyttöön luo tälle suuren houkutuksen kuljettaa sitä myös yleisillä teillä. A:n on täytynyt ymmärtää tämä viimeistään siinä vaiheessa, kun hän on tullut tietämään poikansa jo kaksi kertaa rikkoneen hänen kieltoaan mennä mopolla yleiselle tielle. A:lla on näissä olosuhteissa ollut erityinen velvollisuus huolehtia siitä, ettei mopon kiellonvastainen käyttö enää uusiudu. Asiassa ei ole kuitenkaan näytetty, että hän olisi tämänkään jälkeen ryhtynyt varotoimiin valvonnan tehostamiseksi ja mopon kiellonvastaisen käytön uusiutumisen estämiseksi. A:n pojalleen esittämä kielto ei siten ole ollut niin tehokas, että hän voisi pelkästään siihen vetoamalla vapautua valvontavelvollisuutensa laiminlyönnin rikosoikeudellisista seurauksista.
Kerrotuissa olosuhteissa on ollut A:n tieten varsin todennäköistä, että poika lähtee vielä kolmannenkin kerran kuljettamaan mopoa yleisellä tiellä. Hänen voidaan tällöin katsoa luovuttaneen mopon poikansa kuljetettavaksi myös yleisellä tiellä siitä huolimatta, että hän on ilmoittanut antaneensa pojalle luvan käyttää mopoa ainoastaan pihapiirissä. A:n menettely on ollut tahallista.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Pekka Haapaniemi (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Vanhempi oikeussihteeri Haapaniemi: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa.
Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli 3.6.2000 luovuttanut mopon alle 15-vuotiaalle pojalleen B:lle kuljetettavaksi yleisellä tiellä.
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A on hankkinut mopon pojalleen sitä varten, että tämä voi riittävän ajotaidon hankkimiseksi harjoitella mopolla ajoa kotinsa pihapiirissä ennen kuin hän täytti 15 vuotta 22.9.2000. A on kertonut kieltäneensä poikaansa menemästä yleiselle tielle. A:n tiedossa on kuitenkin ollut, että B oli ainakin kahdesti ajanut mopolla yleisellä tiellä vastoin kieltoa. Tästä huolimatta A on säilyttänyt mopoa varastossa lukitsemattomana. Olleessaan tapahtumapäivänä yksin kotona B on ottanut mopon varastosta ja ajanut sillä yleisellä tiellä.
Mopolla ajon harjoittelemista yksityisellä alueella voidaan pitää hyväksyttävänä ja suotavanakin riittävän tosiasiallisen ajotaidon hankkimiseksi ennen oikeutta ajaa mopolla yleisellä tiellä. Harjoittelusta ei voida tässä tapauksessa katsoa aiheutuneen B:lle hänen ikänsä, kehitystasonsa ja tosiasialliset ajotaitonsa huomioon ottaen sellaista vaaraa hänen hengelleen ja terveydelleen, jolta A:lla olisi ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus suojella häntä. Näissä oloissa A:lla on ollut velvollisuus valvoa ainoastaan sitä, ettei B aja mopolla yleisellä tiellä.
Laissa ei ole nimenomaista säännöstä, jonka mukaan ajoneuvon luovuttaminen kuljetettavaksi yleisellä tiellä olisi rangaistavaa myös tuottamuksellisena eikä laista muutoinkaan ilmene tällaista lainsäätäjän tarkoitusta. Näin ollen myöskin erityisen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin perustuva rangaistusvastuu edellyttää tahallisuutta.
Asiassa ei ole näytetty, että A olisi tiennyt B:n aikomuksesta poistua syytteessä tarkoitettuna ajankohtana mopolla pihapiiristä vastoin kieltoa tai että heidän välillään olisi vallinnut yhteisymmärrys siitä, että B saa kiellosta huolimatta ajaa mopolla myös yleisellä tiellä. A:lla ei ole myöskään ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia estää B:tä poistumasta mopolla pihapiiristä ollessaan tapahtuma-aikana poissa kotoaan. Pelkästään sillä perusteella, että B on A:n tieten aikaisemmin ajanut mopolla kaksi kertaa yleisellä tiellä, ei voida päätellä riittävällä varmuudella, että A:n on täytynyt käsittää pojan ajavan sillä yleisellä tiellä myös nyt kysymyksessä olevalla kerralla. Asiassa ei ole näytetty siten sitäkään, että A olisi sallinut B:n ajavan mopolla yleisellä tiellä tultuaan tietoiseksi siitä, ettei tämä noudata hänen kieltoaan. Näin ollen säilyttämällä mopoa lukitsemattomassa tilassa vapaasti B:n käytettävissä A ei ole tahallaan luovuttanut mopoa tälle kuljetettavaksi yleisellä tiellä.
Näillä perusteilla käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumottaneen ja syyte hylättäneen.
Oikeusneuvos Häyhä: Asiassa on selvitetty, että A oli huhtikuussa 2000 ostanut mopon ainakin osittain siinä tarkoituksessa, että hänen tuolloin 14-vuotias poikansa B voisi harjoitella ajamista omakotitalon pihapiirissä. Tästä syystä mopoa oli säilytetty lukitsemattomana varastossa, mistä pojalla oli oikeus ottaa se halutessaan sanotunlaiseen harjoittelukäyttöön. A:lle on edellä kerrotun toimintansa johdosta syntynyt erityinen velvollisuus huolehtia siitä, ettei hänen poikansa ryhdy kuljettamaan mopoa yleisellä tiellä. Kiellosta huolimatta B oli kuitenkin jo ennen nyt kysymyksessä olevaa ajoa kahdesti kuljettanut mopoa yleisellä tiellä.
Oikeudenkäynnissä ei ole selvitetty, onko A näistä kahdesta ajosta tiedon saatuaan ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin kieltonsa tehostamiseksi. Tällä seikalla saattaisi olla merkitystä A:n tahallisuuden arvioinnin kannalta. Tästä huolimatta pidän kuitenkin epäselvänä, onko riski siitä, että B vielä jatkossakin ryhtyy isänsä kiellon vastaisesti kuljettamaan mopoa yleisellä tiellä, ollut niin suuri, että sen toteutumista olisi pidettävä varsin todennäköisenä. Epäselvässä tilanteessa ratkaisen asian vastaajan eduksi ja katson siten jääneen näyttämättä, että A olisi 3.6.2000 tahallaan luovuttanut mopon poikansa kuljetettavaksi yleisellä tiellä. Vanhastaan on pidetty periaatteena sitä, että rikokset ovat rangaistavia myös tuottamuksellisina vain silloin, kun laissa on nimenomaan niin määrätty tai sanottu tarkoitus muutoin ilmenee laista. En ole havainnut nyt kysymyksessä olevan rikoksen osalta sellaisia perusteita, joiden mukaan se olisi rangaistava myös tuottamuksellisena. Näillä perusteilla hyväksyn mietinnön lopputuloksen.
Oikeusneuvos Mansikkamäki: A:lle on vaadittu rangaistusta mopon luovuttamisesta ajo-oikeudettoman B:n kuljetettavaksi yleisellä tiellä. A on katsonut, ettei hänen syykseen voitu lukea syytteessä väitettyä luovuttamista, koska hän oli kieltänyt poikaansa menemästä mopolla yleiselle tielle.
A on keväällä 2000 hankkinut mopon 14-vuotiaan poikansa B:n käytettäväksi harjoitteluun kotipihassa. A:n on tällöin täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että ajo ei rajoittuisi kotipihaan, mitä osoittaa jo edellä kerrottu kieltokin. B:llä on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa mopo vapaaseen käyttöönsä, mitä osoittaa se, että mopoa on säilytetty lukitsemattomana senkin jälkeen, kun B oli A:n tieten kahdesti ennen 3.6.2000 ajanut sillä yleisellä tiellä. A on siten laiminlyönyt ryhtyä toimiin, joilla hän olisi millään tavoin varmistanut, että kielto on tehokas. Näin menetellessään A on 3.6.2000 luovuttanut mopon ajo-oikeudettoman B:n kuljetettavaksi yleisellä tiellä. Sen vuoksi hylkään valituksen.
Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.